Hyvä että jokin kehittyy

Sukupolvien ajan jatkunut tapa haudata maahan tai kipata mereen kaikki tarpeeton ja aiemmin yleisesti vallalla ollut ”huoleton tapa toimia” teettää meille ympäristökonsulteille nykyisin mukavasti hommia. Eikä vain konsulteille – myös viranomaiset saavat ohjeistaa ja tehdä päätöksiä, urakoitsijat puhdistaa maaperää ja maanomistajat hallinnoida hankkeita, jotka usein eivät kuulu heidän erityisosaamiseensa.

Tästä kaikesta on kuitenkin opittu ja toimintatavat ovat – onneksi – pysyvästi muuttuneet. Satunnaisesti joku toimija näkee kustannustehokkaimmaksi toimintatavaksi lorauttaa jäteliemet maahan, mutta pääasiassa koko toimintaketjun läpi kulkee ajatus vastuullisesta toiminnasta. Tänä päivänä tietoisuus ympäristövastuuasioista on hyvällä tasolla, eivätkä ammattimaiset toimijat enää hautaa jätteitä maahan luvatta. Ympäristövastuuajattelu on iskostunut laajasti ihmisten mieliin. Jos ei muuten, niin imagosyyt ja vastuullisen toimijan statuksen tavoittelu asiakkaiden silmissä ohjaavat vastuullisiin toimintatapoihin. Oppimista on tapahtunut myös laajemmin ja moni toimija varautuukin jo ennalta miettimällä mm. erilaisten kemikaalien aiheuttamaa kuormitusta. Viranomaiset ohjeistavat kestävään riskienhallintaan, jolloin riskien arvioimisella ja hyvällä suunnittelulla voidaan saada huomattavia säästöjä kustannuksissa. Rakennuskohteissa vältytään esimerkiksi turhilta rekkaralleilta, kun maita tai jätteitä (esim. betonia ja tiiltä) ei tarvitse kuskata ympäri Suomea.

Satunnaisesti edelleen törmäämme lausahduksiin viherpiipertäjistä. Pääsääntöisesti kuitenkin jo ymmärretään, että kyse on tosissaan otettavista asioista, joilla voi olla todellista vaikutusta ihmisten terveyteen ja ympäristöolosuhteisiin. Tiedetään myös, että ajoissa tehty suunnittelu tai vähintään nopea reagoiminen yllättävissä tilanteissa on paras tapa toimia. Riskien hallinta jälkikäteen on haastavaa ja usein huomattavasti kalliimpaa kuin etukäteen mietittynä. Lisäksi mukaan tulevat sosiaaliset vaikutukset ja imagoriskit, joiden hallitseminen voi olla jopa muita riskejä haastavampaa. Pahimmillaan hoitamattomat ympäristö- tai terveysriskitvoivat johtaa rakennusten purkamiseen.

Pääsääntöisesti kuitenkin jo ymmärretään, että kyse on tosissaan otettavista asioista, joilla voi olla todellista vaikutusta ihmisten terveyteen ja ympäristöolosuhteisiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pilaantunut maa hidastaa rakentamistyötä, jos sitä ei suunnitella kunnolla. Kasvukeskuksissa parhaat rakennuspaikat ovat usein olleet esim. sahojen käytössä tai muussa teollisessa käytössä. Alueiden kunnostaminen ja puhdistaminen tehdään tulevia käyttäjiä varten, ja samalla rakennustyötä tekevien turvallisuutta varten, ei pelkästään siksi, että viranomainen niin edellyttää.

Myös työturvallisuudessa ajat ovat muuttuneet. Enää ei tulisi mieleenkään hypätä kaivinkoneen kauhaan ja mennä sen kyydissä ottamaan kaivannon seinämästä näytettä, mitä vielä näki tapahtuvan vuosikymmen sitten. On ihailtavaa huomata, miten työmailla otetaan todesta suojainten käyttö tai vaaratilanteiden torjunta ennakolta ja koulutetaan koko toimintaketju ehkäisemään tapaturmia. Joskus ohjeet saattavat herättää hilpeyttä, kuten erään ulkomaisen toimijan ohjeistukset jäällä kävelyyn ”pingviinityyliin”, jota sitten harjoiteltiin työmaalla taapertaen kuten pingviinit. Ennaltaehkäisy ja etukäteen varautuminen ovat kuitenkin parhaita tapoja ehkäistä tapaturmia. Kunhan muistetaan mitoittaa toimenpiteet järkevästi.

Kehitystä on siis tapahtunut ja nykytilanne ympäristövastuuasioissa ja erilaisten riskien hallinnassa on hyvissä uomissa, mutta edellyttää edelleen meidän kaikkien osallistumista, yhteistyötä, ammattitaitoa, terveen järjen käyttöä ja tilannetajua.

Riskitöntä kevättä toivottavat Petra ja Milja, Vahanen Environment Oy

 

Petra ja Milja ovat pilaantuneiden maiden hankkeiden kokeneita asiantuntijoita, joiden arkeen kuuluu niin työturvallisuudesta huolehtiminen kuin erilaisten ympäristönäkökulmien huomiointi.

Milja Vepsäläinen

         Milja Vepsäläinen, asiantuntija, ympäristöpalvelut