Luottamus oikeuslaitokseemme horjuu – vai onko jo romahtanut?

90-luvulla sisäilmaongelmista valittavat ihmiset leimattiin ”vaikeiksi”, joilla ei ollut kaikki kotona. Noista vuosista alan tietämys, ymmärrys ja osaaminen on kehittynyt harppauksin.  Tänä päivänä voimme ehkä jopa väittää, että Suomessa on alan kansainvälistä huippuosaamista.  Sisäilma-, kosteus- ja homeongelmien syiden ja seurausten ymmärtäminen vaatii laaja-alaista teoreettista ja käytännön ymmärrystä rakennusten kokonaistoiminnasta, sekä syvällistä osaamista rakennusfysikaalisesta toiminnasta – osaamista, jonka mittaaminen on vaikeaa.

Viimeisen vuosikymmenen aikana media on nostanut rakennusten kosteus- ja homeongelmat jokaisen kuluttajan tietoisuuteen, eikä sairastuneita enää leimata.  Tietoisuuden kasvaessa myös herkkyys lähteä ratkomaan erimielisyyksiä oikeusteitse vaikkapa kiinteistökaupoissa on lisääntynyt merkittävästi.  Millä osaamisella ja ymmärryksellä oikeuslaitos riitoja ratkaisee ja mihin päätökset pohjautuvat?

Sisäilmaongelmissa on usein kysymys hyvinkin komplisoidusta kokonaisuudesta: ilmanvaihdosta ja sen painesuhteiden muutoksista, minkä seurauksena epäpuhtaudet lähtevät liikkeelle, rakennusmateriaalien ja irtaimiston päästöistä esim. kosteuden vaikutuksesta, yleisimmin kohonneesta kosteuspitoisuudesta ja toisaalta kemiallisista reaktioista kohonneen kosteuden seurauksena, sekä poikkeuksellisen kosteuden aiheuttamasta mikrobikasvustosta.  Ongelmien syiden ymmärtäminen ja korjausratkaisuiden toimivuuden arviointi edellyttää siten rakennusalan perinteiseen osaamiseen nähden aivan uudenlaista poikkitieteellistä lähestymistä, kokonaisuuden ymmärtämistä ja hallintaa.

Tarkasteltaessa sekä käräjä- että hovioikeuden ratkaisuja yleensäkin rakennus- ja kiinteistöalan riidoissa, mutta varsinkin kiinteistökauppoihin liittyvissä riidoissa, ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen minkälaiseen argumentointiin ja todisteluun päätökset pohjautuvat.  Vain harvassa tapauksessa oikeus on itse kutsunut ulkopuolisia asiantuntijoita kuultavaksi, ja usein näissäkin tapauksissa asiantuntijan näkemys on sivuutettu tuomion perusteissa. Usein asiantuntijatodistajat ovat riidan osapuolten itsensä kutsumia ”soveltuvia” asiantuntijoita.  Soveltuvuus valitettavan usein tarkoittaa sitä, että todistaja lähtee subjektiivisesti ajamaan päämiehensä asiaa unohtaen roolinsa riippumattomana objektiivisena asiantuntijana.  Markkinoilla on hyvinkin tiedossa keneltä on saatavissa minkäkinlainen todistajanlausunto ja mitä näkemystä hän edustaa: mikrobiologiaa, asumisterveyttä, perusrakennustekniikkaa jne. Kokonaisuuden arviointiin kykeneviä asiantuntijoita on maassamme edelleen valitettavan harvassa.

Oikeuslaitokselta tulee edellyttää ongelmien syiden kokonaisvaltaista ymmärrystä asian objektiiviseksi arvioimiseksi.  Tuota täydellistä ymmärrystä tuskin voimme edellyttää käräjätuomareilta, joten mihin näyttöön tuomiot voivat pohjautua.  Joissain tapauksissa on nähtävissä, että inhimillinen tekijä, myötätunto, on tuomiolauseessa ohittanut asiantuntijatodistelun, joka on sivuutettu ehkä täysin.  Kuinka monta taloudellista katastrofia tuo onkaan aiheuttanut ja kuinka moni on saavuttanut perusteetonta taloudellista hyötyä.

Kiinteistö- ja rakennusalalla on yhteinen haaste oikeuslaitoksemme kanssa: miten ja kenen toimesta rakentaa kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen pohjautuva objektiivinen näyttö riitatilanteissa, joissa on kysymys poikkitieteellisesti haastavista kosteus- ja homeongelmaisista kiinteistöistä?