Rakennusalan projektit kaipaavat lisää vuorovaikutustaitoja

Haluamme toteuttaa onnistuneen projektin. Helposti sanottu, mutta miten ihmeessä? Onnistunut projekti tehdään sovitussa ajassa, (ja vähintään) sovittuun laatutasoon ja hankkeen alussa arvioiduin kustannuksin. Yksi tärkeä onnistumisen mittari on myös, että projektista jää hyvä fiilis kaikille osapuolille.

Rakennusprojektin elinkaari on usein pitkä. Lopputulos koostuu lukuisista osatavoitteista, joista jokainen tulee yhtälailla saavuttaa haluttuun laatutasoon ja aikataulullisesti oikeaan aikaan. Osatavoitteet toteutuvat vain, jos projektiin osallistuvat henkilöt ovat sitoutuneita ja henkilöiden keskinäinen tekeminen on sujuvaa, avointa ja oikea-aikaista. Hankkeen johtaja kantaa vastuun harteillaan, mutta rakentaminen ei kuitenkaan ole yhden miehen tai naisen show. Onnistumisen edellytykset ovat olemassa, kun rakennuttaja valitsee kumppaneiksi sellaiset ”joukkueet”, joiden pelaajat kykenevät yhteistyöhön – haluavat pelaavat yhteiseen maaliin.

Joukkueiden valinta tulisikin perustua ennemmin yhteistyökykyyn ja laatuun kuin halvimpaan hintaan.

 

Rakentaminen on monimuotoista, jota ei voida ennustaa 100-prosenttisesti – se on vain hyväksyttävä tosiasia.

Projekti on parhaimmillaan yhteistoimintaa

Perinteisessä projektiajattelussa onnistunut projekti synnytetään perin pohjin pohditun suunnitelman avulla, jossa on pyritty ennakoimaan kaikki mahdollinen. Huolellisesta etukäteissuunnittelusta huolimatta projekteissa on yllätyksiä. Rakentaminen on monimuotoista, jota ei voida ennustaa 100-prosenttisesti – se on vain hyväksyttävä tosiasia. Rakentamisen monimuotoisuuden ja integroidun suunnittelun myötä suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja rakennuttajien tulee mukautua tilanteeseen, jossa ratkaisuja etsitään yhä enemmän ”lennossa”. Tällä en viittaa siihen, että rakentaminen tapahtuisi tulipaloja sammuttamalla, vaan peräänkuulutan kykyä hakea luovia ja asiantuntevia ratkaisuja projektin edetessä tilanteen vaatimalla tavalla ja yhtäaikaisesti hankkeeseen osallistuvien kesken. Tähän projektikulttuuriin on osapuolien sopeuduttava.

 

Ongelmatilanteet hallintaan

Projekteihin tuppaa aika ajoin muodostumaan ongelmatilanteita osapuolien välille. On ikävä havaita, että Suomessakin on viime vuosina menty ”jenkkityyliseen” välien selvittelyyn. Rakentamiseen osallistuvat reklamoivat toisiaan melko herkästi, koska on opittu varmistamaan selusta. Pienistäkin asioista isketään keskustelematta heti kovaa tai vähintään pidätetään puheoikeus. Asioista ei tahdota keskustella hyvässä hengessä. Kärjistetysti todettuna on vain musta ja valkoinen näkemys. Tämä on johtanut siihen, ettei yhteistyö tunnu aina osapuolten kesken luontevalta eikä luotettavalta. Energiaa kuluu virheiden ja toisaalta virheettömyyden osoittamiseen. Lisäksi asianajajat hykertelevät tyytyväisenä.

Tämä on historiaa, kun projekteista tulee yhteistoiminnallisempia. Jos projekti ajateltaisiin palapeliksi, kukin osapuoli voi ryhtyä vapaammin ja turvallisemmin kokoamaan omaa osaansa sitten kun reunapalat on sovitettu yhdessä yhteen. Erilaisten liittymäpintojen yhteensovitus nousee projektissa merkittäväksi tehtäväksi. Se edellyttää aktiivista vuorovaikutusta eri osapuolien kesken. Projektiin osallistuvilta henkilöiltä vaaditaan oman teknisen osaamisen lisäksi kokonaisuuksien ymmärtämistä. Aletaan siis tehdä projekteja positiivisessa vuorovaikutuksessa, laadukkaasti ja ajallaan. Hoidetaan ne mahdolliset erimielisyydet sivistyneesti keskustellen – niin syntyy onnistunut projekti.

Väitän, että näin projekteista tulee myös nykyistä sosiaalisempia tapahtumia. Olemmeko jo rakennusalalla valmistautuneet kunnolla siihen?

 

Kirjoittaja on Vahanen-yhtiöiden operaatiokehityksen johtaja, jonka intohimona on projektien sujuvuuden ja laadun edistäminen.