Sisäilmaongelmia on liikaa – muttei tarvitsisi olla

Risto Vahasen blogiavaus oikeuslaitoksen sisäilmaymmärtämättömyydestä pistää kyllä miettimään mihin touhuun on ikänsä sotkeentunut. Tuomareita en lähde opettamaan, mutta kuntotutkijoita kyllä – ja olen opettanutkin. Ja kyllä usein itkettää, kun ihan hyväkuntoisesta rakennuksesta kaivetaan mikrobinäyte vaikkapa ulkoseinän alajuoksun alta ja jopa vain yhden tuloksen perusteella väitetään talon olevan jopa käyttökelvoton. Tuntee epäonnistuneensa pahoin opettajana. Mikä voi olla tuolla tavalla toimivan rakennustutkijan tarkoitusperä? Voisiko se olla lisätyön hankkiminen pelottelemalla? Kunnolla säikäytetty talon omistajahan saattaa maksaa hirmuhintaa vaikka miten jättiläismäisistä turhista tutkimuksista. Noin asiat menevät itse asiassa todella usein ja yhtenä suurena syynä on sisäilma-asioiden kaikenlainen repostelu mediassa. Moni varmasti luulee, että eikö tutkijoille ole mitään ohjeita – mutta on.

Ympäristöministeriö julkaisi jo vuonna 1997 Kosteusvaurioituneen rakennuksen kuntotutkimusoppaan, Ympäristöopas 28. Oppaan ohjeilla pärjättäisiin erinomaisesti, jos niitä vain noudatettaisiin. Ilmeisesti noin 100-sivuinen erittäin tiivis tietopakkaus ei ole ollut riittävän houkutteleva, koska esimerkiksi Hometalkoissa laaditut raflaavan näköiset kauhuvärikuvat eri aikakausien riskirakenteista ohittivat hetkessä perusteellisen ohjeen suosion – monilta osin jopa vain lisäten sisäilmahysteriaa. Onneksi ympäristöministeriö oli hereillä ja käynnisti vuonna 2013 Ympäristöopas 28 päivitystyön. Eihän nimittäin mitenkään voi olla, että nyt yht’äkkiä suuressa osassa kiinteistökantaamme olisi jotakin kamalaa tapahtunut. Liika ongelmakeskeisyys on vain synnyttänyt sisäilmakuplan, joka pitää puhkaista NYT.

Olemme Vahasella suurella työryhmällä innolla työstäneet YO28-opasta lähes kaksi vuotta, sillä haluamme olla luottamuksen arvoisia saatuamme tämän tärkeän tehtävän. Erittäin monialaisen ohjausryhmän ohjauksessa uusi opas tulee nyt syksyllä ilmestyessään olemaan todellinen täsmäisku sisäilma-asioiden järkevälle ratkaisemiselle.

Yhdessä täsmennettyjen pätevyysvaatimusten kanssa Suomessa on sitten vihdoin yleiset edellytykset järkevälle toiminnalle, jossa kiinteistön omistaja voi valita pätevän toimijan ja edellyttää päivitetyn oppaan mukaista kokonaisvaltaista sisäilmaan vaikuttavien tekijöiden selvittämistä. Näin todelliset ongelmat selviävät ja vähäiset epäkohdat korjataan ilman asian tarpeetonta suurentumista. Yhteiskunnan ja kiinteistönomistajien epätoivo helpottaa, kun huomataan, että sisäilmaongelmalähtöisen kokonaiskorjaustarpeen arviointiinkin huomataan ujuttautuneen edellä kuvattua ylilyöntitutkimista ja sen myötä vallalle päässyttä ylikorjausmentaliteettia.

Uskokaa vaan, mutta kollektiivinen ajatus on harhautunut ylivarovaisuuteen johtaen ilman riittävää kokonaisymmärrystä (rakennustekniikka, sisäympäristötekijät, rakennusfysiikka ja materiaalitekniikka) jopa vakiintuneisiin ylikorjaustapoihin, jotka eivät nekään välttämättä takaa onnistumista, kun toisaalla ei ymmärretä tehdä pieniä ehdottoman välttämättömiä toimia.

Nyt siis vihdoinkin entistä yhtenäisemmin ajatuksin sisäilmaongelmia selvittelemään ja huomaamaan, että eihän tilanteen kuntoon laitossa useinkaan mitään ihmeitä tarvita. Muistetaan vaan aina ensin kuunnella tarkoin ja rauhoitella rakennuksen käyttäjää, jotta onnistutaan joskus hyvinkin pienillä toimenpiteillä. Ehkäpä sisäilmaongelmia ei olekaan liikaa.

 

Kirjoittaja on Vahanen-yhtiöiden rakennusfysikaalisten asiantuntijapalveluiden yksikönpäällikkö, joka suhtautuu intohimoisesti mutta kiihkottomasti sisäilma-asioidemme parantamiseen Suomessa.