Suunnittelijalla on velvollisuus ymmärtää kokonaisuus

Kumpi on tärkeämpi, menetelmä vai lopputulos? Tämän vuoden alusta voimaan tulleen rakentamismääräyskokoelman Terveellisyys-osan* myötä suunnittelijoilla on entistäkin suurempi vapaus ja vastuu toimivasta kokonaisuudesta.

Jo kymmenen vuotta sitten Helsingin kaupungin silloinen rakennusvalvontaosaston päällikkö Risto Oksanen neuvoi minua näin: ”Rakennuksen tulee olla turvallinen, terveellinen ja energiatehokas vallitsevissa ympäristöolosuhteissa.” Ja: ”Määräyskokoelman lukuarvojen noudattaminen todennäköisesti täyttää määräykset, mutta ei välttämättä.

Pitää siis oikeasti ymmärtää, mitä rakennuksessa ja sen ympärillä tapahtuu, koska taulukkomitoitus ei takaa toimivuutta. Tätä ajatusta olen yrittänyt soveltaa ja korostaa muillekin parhaani mukaan. Riston neuvoissa ei ole mitään mullistavaa, ja rakennusmääräyskokoelmien tarkoitusperät ovat pääosin selkeitä, mutta alalla on kuppikunta, joka tulkitsee ohjeita määräyksinä.

Useimmiten rakennusvalvontaviranomainen hyväksyy perustellut poikkeamat ohjearvoista. Hyvinä esimerkkeinä voi mainita Töölönlahden ja Oulun Kivisydämen pysäköintilaitokset. Kummassakin kohteessa laadimme ajosuoritteisiin ja ajoneuvojen päästöihin perustuvat simuloinnit ilmanvaihdon tarpeesta. Määräysten ohjearvo 3,6l/s/m2 alittui useimmissa osissa pysäköintilaitoksia, mutta ruuhkaisimmissa paikoissa ohjearvo ei riittänyt. Ohjearvojen mukaisen taulukkomitoituksen puolesta kuului soraääniä, mutta valistunut rakennusviranomainen hyväksyi suunnitelman.

Edellinen esimerkki kuvaa hyvin ”ylimäärittämistä” eli että korostetaan ilmanvaihtomäärän ohjearvoa, siis menetelmää. Todellisuudessa 3,6l/s/m2 on joissain tapauksissa liian pieni ilmanvaihtomäärä, jolloin rakennus ei ole turvallinen eikä terveellinen, ja joissain tapauksissa ohjearvo on liian suuri, jolloin rakennus ei ole energiatehokas. Tarkemmin ajateltuna ohjearvo on määräysten vastainen. Tällöin vastuun raja hämärtyy. Sen, joka määrittelee menetelmät, tulisi vastata myös tuloksesta. Ohjeen tulkitseminen määräyksenä on vaarallista, kuka sen sitten tekeekin. Oikeampi tapa on määrittää sisäilmalle laatu eli tässä tapauksessa ilmanpuhtaus typen oksideille, joka oli 35mg/m3.

Mistä tiedämme, että 35mg/m3 on turvallinen ja terveellinen tavoite? Kantaako viranomainen vastuun antamistaan luvuista vai tulisiko ilmanvaihtosuunnittelijan tuntea tarkasti lääketiedettä ja ihmisen fysiologiaa? Ei varmaan, mutta suunnittelijan tulee poikkitieteellisesti ja monialaisesti toimimalla kyetä löytämään tieto siitä, mikä on turvallista ja terveellistä.

Uusissa asetuksissa korostuu suunnittelijoiden yhteistyö. Useat määräykset alkavat sanoin: ”Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on suunniteltava rakennus siten, että…” Asetus suorastaan huutaa suunnittelijoita ymmärtämään kokonaisuuden antamatta mahdollisuutta osaoptimoida omaa suunnittelualaa, ja hyvä niin!

*Asetukset 782/2017, 1047/2017 ja 1009/2017
http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakentamismaarayskokoelma/Terveellisyys

0
Connecting
Odota...
Miten voimme auttaa?

Kuinka voimme auttaa? Jätä viesti ja vastaamme sinulle arkisin 24 tunnin kuluessa.

Nimi
* Sähköposti
Puhelin
* Viesti
Login now

Need more help? Save time by starting your support request online.

Your name
* Sähköposti
* Describe your issue
Kuinka voimme auttaa?
Feedback

Help us help you better! Feel free to leave us any additional feedback.

How do you rate our support?
X