Taloyhtiöiden osakkaat päättävät kaupungin tulevaisuudesta

Taloyhtiöt ovat kaupungin kehityksen ytimessä. Lähiöiden uudistuminen riippuu taloyhtiöistä. Taloyhtiöiden korjaukset ovat innostava mahdollisuus lähiön uudistumiselle. Voimmeko tosiaan ajatella näin? Jos voimme, miten se olisi mahdollista?

Kaupungit kehittyvät koko ajan. Esimerkiksi Helsingin väestöennusteen mukaan kaupungissa olisi vuoteen 2050 mennessä 230 000 asukasta enemmän. Käytännössä tämä tarkoittaa, että joka päivä parikymmentä uutta helsinkiläistä tarvitsee kodin. Uuden yleiskaavan mukaan iso osa näistä uusista kodeista aiotaan sijoittaa olemassa oleville asuinalueille, mahdollisuuksien mukaan taloyhtiöiden tonteille korjausrakentamisen yhteydessä. Kaupungin tiivistymistavoitteet voivat siis koskettaa Helsingissä 100 000 kotitaloutta, jotka asuvat lähiöissä, 1960-80-luvuilla rakennetuissa taloyhtiöissä. Ei mikään pikku juttu, sillä kyseessä on noin kolmasosa kaikista helsinkiläisistä.

Taloyhtiöiden tonteilla tapahtuva lisä- ja täydennysrakentaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Asukkaat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä elämäänsä lähiössä ja haluavat säilyttää ympäristön, joka heillä on nyt. Lähiöiden uudistumista rajoittaakin kuilu, joka on melkoinen halujen ristiriita. Linnea Löytösen pro gradu -tutkielman mukaan ongelmana onkin se, että kaupungin ja taloyhtiöiden tavoitteet eivät kohtaa. Kaupunki haluaa mittavaa tiivistämistä ja taloyhtiöiden osakkaat haluavat säilyttää olemassa olevan.

Harvalla taloyhtiön osakkaalla on kuitenkaan varaa kohautella olkiaan lisärakentamiselle. Tutkimuksen mukaan taloyhtiöiden yhteenlaskettu korjaustarve on 1 800 € neliömetriltä. Tämä sisältää taloyhtiökorjaukset, kuten putkiremontit, julkisivu-, ikkuna- ja vesikattokorjaukset sekä asuntojen sisäiset korjaukset. Summa on valtava kenelle tahansa tavalliselle osakkeenomistajalle maksettavaksi. Se monissa tapauksissa tuplaa asunnon nykyisen myyntiarvon.

Lisä- ja täydennysrakentaminen on valtavan suuri mahdollisuus. Otetaan esimerkiksi 400 asunnon naapurusto Kontulan Keinutieltä. Rakennukset ovat valmistuneet 1960-luvulla ja korjaustarve niillä on yhteensä 52 miljoonaa euroa, joista osa on jo kuitattu putkiremonteilla. Keinutien naapurusto on rakennettu Ebenezer Howardin puutarhakaupunkiopin ja Pentti Aholan asemakaavan mukaan väljästi ja matalasti. Uuden yleiskaavan mukaan naapuruston rakennusala voitaisiin nelinkertaistaa, jolloin taloyhtiöt saisivat jopa 47 miljoonan euron tuotot lisä- ja täydennysrakentamisesta. Tällöin 1 800 euron korjauskulun sijaan maksettavaksi jäisi vain 160 euroa neliöltä. Elävässä elämässä laskukaava ei ole näin yksinkertainen, mutta esimerkki antaa kuvan mahdollisuuksien mittakaavasta.

Niinpä voidaan sanoa, että korjaustarve on haaste – paitsi, jos se nähdään mahdollisuutena kehittää lähiötä ja kaupunginosaa lisä- ja täydennysrakentamisella. Korjausrakentamisen rahoituksen lisäksi lisä- ja täydennysrakentaminen voi tuoda paljon hyvää. Oivaltavalla suunnittelulla naapuruston parhaat piirteet, kuten väljä ja vehreä pihapiiri, voidaan säilyttää ja kuitenkin saada uutta ja virkistävää eloa ympäristöön. Lisärakentamisen yhteydessä voidaan panostaa pihoihin ja vaikka rakentaa koko naapurustolle yhteinen, viihtyisä olohuone.

Toteutuuko kaupungin visioima tiivistyminen, riippuu pitkälti taloyhtiöiden päättäjistä. Taloyhtiöillä on valta päättää korjauksista sekä lisä- ja täydennysrakentamisesta omilla tonteillaan. Toisin sanoen, taloyhtiöiden osakkaat päättävät kaupungin tulevaisuudesta.