Tuula Haapasalo oli jo lapsena taitava ja tarkka piirtäjä, ja se sai hänet hakemaan oppikoulun jälkeen 1970-luvun puolivälissä Helsingin Vallilan ammattikoulun piirtäjälinjalle.
– Koulua kesti vuoden, ja sen jälkeen puolet luokasta pääsi Outokumpu Oy:lle töihin. Minut värvättiin heti ensimmäiseksi piirtämään liekkisulatusuunia Venäjälle, ja kaiken kaikkiaan viivyin Outokummulla kymmenen vuotta, Tuula kertoo.
Paljasjalkainen kivikylän kasvatti muutti tässä vaiheessa elämäänsä työn perässä Espoon Niittykumpuun ja sai heti heinänuhan. Nykyisin hän asuu taas synnyinkunnassaan Helsingissä, joskin ytimen ulkokehällä Maununnevalla. Outokummun jälkeen hän meni Aaro Kohonen Oy:hyn piirtämään teräsrakenteita.
– Olin Kohosella seitsemisen vuotta. Tein myös maanrakennussuunnittelua, ja paljon suunniteltiin esimerkiksi paperitehtaita, kunnes lama iski 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Minut lomautettiin puolipäiväiseksi, ja koska minulla oli ylimääräistä aikaa, innostuin kaverini peesissä iltalukioon ja kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1994, Tuula kertoo.
Rakennusala oli siinä vaiheessa niin pahasti lamassa, että Tuula päätti vaihtaa alaa. Edelleen piirtämisestä ja suunnittelusta innostuneena hän lähti opiskelemaan vaatetusalaa, opiskeli neljä vuotta mallimestariksi ja kävi vielä vuoden yrittäjäkurssin päälle, kunnes vaatetuotanto siirrettiin Viroon. Taas oli aika miettiä uusia kuvioita.
– Pitkän piirtäjätaustani ansiosta hakeuduin Amieduun opiskelemaan tekniseksi dokumentoijaksi. Alle vuoden kurssiin sisältyi AutoCADin ja muiden alan ohjelmistojen käyttöä, ja tältä kurssilta pääsin työharjoitteluun Mikko Vahanen Oy:hyn tammikuussa 2001, minkä jälkeen jäin taloon vakituisiin töihin, ja olen ollut saman konsernin palveluksessa jo 20 vuotta, Tuula kertoo.
– Ihan ensimmäiset duunit Vahasellakin piirrettiin käsin, mutta sitten alettiin käyttää AutoCADia, jonka olin oppinut kurssilla. Muutaman vuoden päästä huomasin, että Stadiassa voi iltaopiskella insinööriksi, joten kävin päivät töissä ja istuin illat koulussa, ja valmistuin rakennustekniikan AMK-insinööriksi vuonna 2008. Se oli kivaa aikaa, vaikka kroppa oli kovilla jatkuvasta istumisesta, Tuula muistelee.
Mikä saa pysymään Vahasella töissä?
– Opiskeluni alkuvaiheessa Vahasen rakennusfysiikan yksikkö jakaantui kahtia, ja muodostui Ryhmä X, joka valitsi alakseen linjasaneeraukset, Tuula kertoo. Insinööritutkinnon suorittamisen jälkeen hän yleni Vahasella suunnittelijaksi ja erikoistui siitä vielä asuinrakennusten korjausrakentamisen suunnitteluun. Tällä hetkellä Tuula työskentelee Vahanen Talotekniikka Oy:n palkkalistoilla. Hänen tiiminsä on erikoistunut putkiremontteihin ja linjasaneerauksiin, joihin sisältyy monenlaista märkätilasuunnittelua ja osastointia palokatkaisua varten. Helsingin keskustan vanhojen asuinkiinteistöjen kunnostamisen suunnittelu on hänestä erityisen kiehtovaa puuhaa.
– Vanhojen rakennekuvien ja rakenteiden tutkiminen on oikeaa salapoliisityötä. Arkadiankadun 1920-luvulla rakennetussa kohteessa, joka nyt on työn alla, on vielä vanhoja ruokahissejä, koska talossa on alun perin ollut yhteiskeittiö, josta on lähetetty ruokaa asuntoihin. Nämä tilat muutetaan nyt varastoiksi, ja muutamat onnelliset asukkaat saavat muutaman neliömetrin lisää pinta-alaa asuntoihinsa, Tuula kertoo.
– Vahasella on ollut hyvä olla, koska olen aina ollut nahkahousuinen rokkityttö, ja täällä on hyvä hevikulttuuri. Kun yhtiö oli pienempi, kaikki tunsivat toisensa ja tehtiin paljon yhteisiä retkiä konsertteihin ja muualle. Parasta oli, kun yhdellä Lapin reissulla kuunneltiin koko automatka Rammsteinia. Nyt kun yhtiö on kasvanut ja on muutettu ja on tullut lisää kerroksia toimitaloon, porukka on eriytynyt, mutta kyllä meitä metallin kuuntelijoita vieläkin riittää, ja löydämme nopeasti toisemme, kun tulee uusia taloon, Tuula kertoo.
Vauhti ei taatusti hyydy vapaallakaan
Pandemia-aika on ollut sikäli raskasta, ettei ole päässyt bändikeikoille, vaikka työ sinänsä sujuu ihan hyvin etänäkin, Tuula tuumii. Hän haluaisi vielä joskus nähdä livenä Rammsteinin, ja elokuulle hän on optimistisesti varannut lipun Belgian Alcatraz-hevifestareille, joilla on käynyt ennenkin.
– Tällä hetkellä työpaikoilla on sellainen kulttuuri, että ihmisistä otetaan kaikki irti. Ennen vanhaan oli aikaa heittää läppää ja kahvitella, mutta nykyisin sitä vain häiritsee, jos menee jonkun työpisteelle juttelemaan. Uskon, että pieni huumori on aina paikallaan ja sitä pitäisi viljellä enemmän, Tuula sanoo.
Toimelias seniorisuunnittelija voisi ikänsä puolesta jäädä jo eläkkeelle, muttei aio vielä niin tehdä. Ei sen puoleen, että tekemisen puutetta tulisi vapaallakaan.
– Minulla on kotona pari kuutioita kaikenlaisia kankaita, valtavia nappilaatikoita ja askartelumateriaalia laidasta laitaan. Tekisi mieli alkaa ommella ja esimerkiksi päällystää kotityöpisteeseen Kinnarpsin vanha työtuoli, jonka sain ilmaiseksi. Se on sopivan pienikokoinen niin kuin minäkin! Lisäksi meillä on mökki Lammilla, lagotto romagnolo eli italianvesikoira ja amerikanrauta Mustang vuosimallia 1964. Niissä riittää pakertamista, ja lisäksi harrastan laskettelua ja muitakin vauhtilajeja. Sain Vahaselta 20-vuotislahjaksi valita sähköpotkulaudan – katsotaan, miten sillä vehkeellä pysyy pystyssä!
Tule rakentamaan onnistumisia kanssamme
Monipuolinen ja laaja palveluvalikoimamme tarjoaa luonnollisesti erilaisia työtehtäviä ja rooleja henkilöstöllemme. Vahaslaisia työskentelee mm. projektipäällikön, suunnittelijan, arkkitehdin, valvojan, kuntotutkijan, suunnittelu- ja projektiassistentin tehtävissä sekä johtotehtävissä.
Toimintamme kasvaessa ja laajentuessa, haemme jatkuvasti uusia osaajia konserniimme. Haemme työkavereiksi henkilöitä, jotka tekevät töitä pilke silmäkulmassa ja joiden intohimona on mahtava asiakaskokemus.
Pyrimme mahdollisimman hyvin sovittamaan kunkin asiantuntijan työajan elämäntilanteeseen sopivaksi. Ota siis rohkeasti yhteyttä, kerro tilanteestasi ja toiveistasi. Tervetuloa kasvamaan alan parhaaksi asiantuntijaksi kokeneiden asiantuntijoidemme ohjaukseen!