Sisäilmastoseminaari järjestettiin Helsingin Messukeskuksen Siivessä 10.3.2020. Suomen ja maailman suurimpaan sisäilma-aiheiseen ammattilaistapahtumaan osallistui yhteensä jopa 1 500 sisäilma-alan asiantuntijaa ja asiasta kiinnostunutta. Tapahtuma oli jo järjestyksessään 35. Sisäilmastoseminaari ja samalla juhlistettiin myös Sisäilmayhdistyksen 30-vuotista taivalta.
Seminaarissa puhututti erityisesti ilmanvaihtotekniset aiheet, kuten painesuhteiden mittaaminen ja tavoitetasot, joihin ei kuitenkaan vieläkään saatu pitkään odotettua valmista lisäohjeistusta. Esityksissä käsiteltiin myös betonilattioiden toimivuutta ja muovilattioiden päästöjä, joka on edelleen ajankohtainen aihe. Terveydellistä merkitystä käsittelevissä esityksissä lavalle nostettiin ihminen oireineen ja uskomuksineen – kyselytutkimukset ovat paljastaneet ihmisten epätietoisuuden sisäilman todellisista riskitekijöistä. Tämä osaltaan selittää sisäilman laatuun liitettyä huolestuneisuutta. Paljon kerrottiin myös kokonaisvaltaisista toimintamalleista sisäilmatilanteiden hoitamisessa lukuisten yksityiskohtaisempien esitysten lisäksi.
Oskari Talvitien (RTC Vahanen Turku Oy) opinnäytetyöhön perustuva esitys ja artikkeli ”Teollisten mineraalikuitujen kansallisen mittausmenetelmän käytettävyyden arviointi” toi esille parannusehdotuksia kuitujen mittaamiseen. Teollisten mineraalikuitujen esiintyminen sisäilmassa on tavanomainen sisäilmaoireilun aiheuttaja, mutta kansallisesti vakiintunut mittausmenetelmä sisältää paljon problematiikkaa. Talvitie kannattaa esityksessään lainsäädännön ja viranomaisten osalta tarkempaa ohjeistusta ja standardia näytteenottoon. Lisäksi laboratorioille tarvittaisiin Talvitien mukaan yhtenäinen laskentamenetelmä sekä valvontaa. Talvitien mukaan kansainvälisesti mineraalikuitujen mittaukseen käytetyn WHO:n menetelmän pohjalta olisi todennäköisesti helppo validoida sisäilmapitoisuuksille sopiva aktiivisen sisäilmapitoisuuden mittausmenetelmä mittaus-parametreja muokkaamalla.
Pauli Sekki Vahanen Rakennusfysiikka Oy:stä käsitteli esityksessään rakenteisiin imeytyneiden öljyhiilivetyjen vaikutusta sisäilman laatuun. Artikkeli ”Rakenteisiin imeytyneiden öljyhiilivetyjen vaikutus sisäilman laatuun” oli laadittu yhteistyössä Helsingin kaupungin sisäilma-asiantuntijoiden kanssa. Aihe on merkittävä, sillä pienetkin öljyhiilivetypitoisuudet voivat heikentää sisäilman laatua eikä tiedossa ole tutkitusti toimivia kapselointiratkaisuja. Tämä aiheuttaa haasteita öljyhiilivetypilaantuneiden kohteiden korjaamiseen ja käyttötarkoituksen muuttamiseen. Sekki tutki esityksessään emissiomittauksin öljyhiilivetypilaantuneiden rakenteiden vaikutuksia sisäilman laatuun. Esityksessä tuotiin esille, että sekoitusyhtälölaskennan avulla voidaan pintatuoton perusteella arvioida vaikutuksia ja pitoisuuksia myös käytännön olosuhteissa. Tutkitussa case-esimerkissä selvitettiin tilaajalle vaihtoehtoja rakennuksen tulevaisuuden käyttömahdollisuuksille. Pilaantuneet rakennusmateriaalit voivat asettaa rajoitteita rakennuksen käytölle.
Virpi Sandströmin ja Pekka Laamasen (Vahanen Rakennusfysiikka Oy) artikkeli ”Ohje rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun asetuksen noudattamisesta” esitteli juuri julkaistua Ympäristöministeriön soveltamisohjetta. Ohjeen kirjoittamisesta on vastannut Vahanen Rakennusfysiikka Oy ja kirjoitustyötä on ohjannut alan asiantuntijoista koottu ohjausryhmä. Uudessa ohjeessa esitetään rakenteiden kosteustekniseen toimivuuteen liittyvät oleellisimmat tekijät periaatetasolla. Ilmastonmuutoksen vaikutus rakentamiseen on huomioitu ohjeessa ohjaamalla ratkaisuja vikasietoisempaan suuntaan. Ohjeessa on lisäksi selostettu asetuksessa esitettyjä vaatimuksia pykäläkohtaisesti. Ratkaisut on esitetty rakennekohtaisesti siten, että niistä ilmenee rakenteiden oleellisimmat tekijät. Rakennuksen korjaus- ja muutostöissä rakennusosakohtaisesti huomioitavia tekijöitä on huomioitu ohjeessa myös hyvän sisäilman laadun kannalta.
Ohje löytyy Ympäristöministeriön sivuilta.
Ilmanvaihtoasiat olivat yksi merkittävä teema tapahtuman esityksissä. Toni Lammi (Vahanen Rakennusfysiikka Oy) esitteli yhteistyössä Pasi Marttilan (Vahanen Rakennusfysiikka Oy) kanssa tehtyä artikkelia ”Ilmanvaihdon eri käyttötapojen vaikutus sisäilman laatuun palvelurakennuksissa”. Lammi tutki aihetta vuonna 2000 valmistuneen päiväkotirakennuksen case-esimerkin avulla. Kohteessa aseteltiin ilmanvaihtoon kolme eri käyttötapaa rakennuksen käyttöajan ulkopuoliselle ajalle:
- Osateho rakennuksen käyttöajan ulkopuolella, keittiön ilmanvaihto seis.
- Ilmanvaihto pois päältä rakennuksen käyttöajan ulkopuolella.
- Ilmanvaihdon jaksottainen käyttö rakennuksen käyttöajan ulkopuolella, huuhtelujakso 2h.
Tarkastellussa kohteessa painesuhteet olivat hallitut kaikilla eri käyttötavoilla. Sisäilman laadun kannalta ei kohteessa ollut suurta eroa sillä, millä käyttöajan ulkopuolisella käyttötavalla ilmanvaihto käytetään. Lisäksi Lammi huomioi, että ilmanvaihtokoneiden järkevä käyttö vähentää energiankulutusta sekä pidentää järjestelmien teknistä käyttöikää ja vähentää huoltotarvetta. Lammi tuo esille, että ilmanvaihdon merkitys sisäilman laadulle on niin kriittinen, että ilmanvaihdon suunniteltu toiminta sekä järjestelmän puhtaus tulisi varmentaa nykyistä paremmin. On hyödyllistä selvittää asiat aikaisessa vaiheessa, eikä vasta ongelmien ollessa akuutteja.
Ari-Veikko Kettusen (Vahanen Rakennusfysiikka Oy) artikkeli ja esitys ”Maanvastaisten alapohjarakenteiden radontekninen toiminta rakenneratkaisujen muuttuessa” käsitteli radonin diffuusioläpäisevyyttä. Kettusen esityksessä mainittiin, että huoneilman kohonneessa radonpitoisuudessa keskeisin rooli on huonetilaan pääsevillä ilmavirtauksilla, joiden ehkäisyyn nykyinen ohjeistuksemme toimii hyvin. Radon voi kuitenkin siirtyä myös diffuusiolla materiaalien läpi. Betonille tehdyissä mittauksissa on havaittu, että kuivemman betonin (50 %RH) radondiffuusioläpäisevyys kasvaa olennaisesti kosteampaan betoniin (75 %RH) verrattuna. Ohjeistusten laatimisen aikaan betoni ei kuivunut niin kuivaksi kuin nykyään ja diffuusion merkitys todettiin tuolloin merkityksettömäksi normaalien radonrasitusten alueilla. Nykyisin maanvaraisia betonilattioita kuivattaa esim. lattialämmitys sekä paksummat lämmöneristekerrokset. Kettusen esitteli radonin diffuusioläpäisyä mittaustuloksin. Mittaustulokset nostavat esille kysymyksen, tulisiko sisäilman laadun varmistamiseksi radonohjeistusta päivittää radondiffuusiovirran estämisen suhteen. Kettunen painottaa myös, että maanvastaisissa rakenteissa mahdollisesti tarvittavien muiden rakennekerrosten radondiffuusioläpäisevyys täytyy tietää, jotta rakenteet osataan suunnitella oikein. Radonturvallisuuden parantamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimustietoa materiaaliominaisuuksista ja rakenteiden kosteusolosuhteista.
Lisäksi Mikko Koskivuoren artikkeli ”Ulkopuolinen suunnitelmatarkastus kosteus- ja homevauriokorjaushankkeessa” julkaistiin seminaarijulkaisussa. Artikkelissa korostetaan, että suunnitelmatarkastus on usein ratkaisevassa roolissa suunnittelussa, jotta kaikki huomioitavat seikat tulevat tarkoituksenmukaisesti ja riittävällä varmuudella huomioiduiksi. Koskivuori painottaa tekstissään, että korjausratkaisujen arvioinnin kannalta tarkastuksessa on korjaussuunnitelmien ohella kyettävä arvioimaan esimerkiksi rakennuksesta toteutettujen tutkimusten laatua, hyödynnettyjen tutkimusmenetelmien soveltuvuutta sekä tutkimuslaajuutta. Tekstissään Koskivuori tuo myös esille kosteus- ja homevauriokorjaushankkeiden erityispiirteitä suunnitelmatarkastuksen osalta sekä mainitsee esimerkkejä ja huomioitavia seikkoja. Koskivuori suosittelee, että etenkin vaativissa hankkeissa tarkastus tehtäisiin vaiheittain alkaen lähtötietomateriaalin ja luonnossuunnitteluvaiheen perusperiaatteiden tarkastuksesta edeten yksityiskohtaisten työpiirustuksien sekä korjaustyön onnistumisen todentamistoimenpiteiden tarkastukseen.
Lisätiedot:
Katariina Laine
Tiimipäällikkö
Vahanen Rakennusfysiikka Oy
044 768 8326
katariina.laine@vahanen.com
Sami Niemi
Yksikönpäällikkö
Vahanen Rakennusfysiikka Oy
050 596 7904
sami.niemi@vahanen.com